Uusi kotiseutulehti

Tarvasjoen kunnan ja seurakunnan julkaisema sekä kotiseutuneuvos Kalervo Mäkisen toimittamana "Tarvas Kotiseutulehti" on juuri ilmestynyt.

Vuoden toisessa numerossa käsitellään ajankohtaista kuntaliitosasiaa oman pitäjän näkökulmasta. Kalervo Mäkinen esittelee "Kaksi Franssia" eli Fransit Nummila ja Tarvas. Lisäksi artikkeleista löytyvät "Itsenäisen talonpojan tulevaisuus", "Lotan puheenvuoro" ja seurakunnan toimintaa esitteleviä juttuja.

Tarvasjoen seurakunnan sivuilta voit lukea tämän maanmainion ja pieetillä tehdyn lehden aiemmin julkaistuja numeroita aina vuodesta 1999 lähtien.

Maunulan sukuseura

Krister Kristerssonin (1734-1800) ja Kaisa Heikintyttären (1746-1788) jälkeläisillä on sukuseura nimeltä Maunulan sukuseura. Krister ja Kaisa olivat isäntäparina Suurilan kylän Maunulan talossa 1700-luvun toisella puoliskolla.

Sukuseura julkaisi vuonna 2001 Kyösti Piispan kokoaman teoksen "Maunulan suku Tarvasjoen Suurilan kylästä". Tähän kirjaan tuli tänä vuonna täydennysosa.

Nyt sukuseura on avannut omat internet -sivunsa, joille pääset tästä.


Kiitokset R. Saariselle Turkuun vihjeestä!

Tuomarilan rusthollista sananen

Tarvasjoen Tuomarilan ratsutilan isäntä Matti Wilhelm Tuomarila syntyi helmikuussa 1842. Isä Juho Erkinpoika oli talon edellisen isännän poika ja äiti Liisa Heikintytär rusthollarin tytär Halikon pitäjän Vaskionmäeltä. Avion myötä Liisa muutti Tuomarilaan 16. päivä joulukuuta 1826, vaikka vihkiminen olikin tapahtunut jo saman vuoden kesäkuussa.

Matti Wilhelmillä oli viisi vanhempaa sisarusta sekä yksi nuorempi sisko.

Avioliiton satamaan Matti Wilhelm purjehti Liedossa marraskuun viimeisenä päivänä vuonna 1865. Puoliso Gustava oli syntynyt Pyhältön Kalloisten talossa tammikuussa 1846. Gustavan isä Henrik Matsson oli tuolloin tilallisena ao. talossa, josta hän muutama vuosi myöhemmin siirtyi Kaurinkosken Etutalon isännäksi. Gustavan äiti oli hänen kaimansa - Gustava Johansdotter.



Tuomarila Tarvasjoki Kaurinkoski

Saarnaja Lindfeldt ja vaimonsa Lilius

Tamperelaisen teurastajan, Karl Herman Lindfeldtin ja vaimonsa Justina Lithanuksen kesäkuussa 1817 syntynyt poika, isänsä kaima, opiskeli paikallisessa pedagogiossa vuosina 1825-28. Sieltä hänet lähetettiin Porin triviaalikouluun elokuun lopulla vuonna 1828. Porista Karl Herman jatkoi opintietään Hämeenlinnaan ja edelleen Helsinkiin, jossa hän kirjoitti ylioppilaaksi joulun alla 1836.

Hänet vihittiin kolmen vuoden kuluttua papiksi Turun hiippakunnassa ja seuraavina vuosina hän toimi pappina Vampulan ja Akaan pitäjissä. Sieltä hän muutti Tarvasjoen saarnaajaksi vuonna 1846. Hän myös kuoli Tarvasjoella neljä vuotta myöhemmin.

Vuodesta 1840 lähtien Karl Herman oli ollut naimisissa Vampulan kappalaisen tyttären, Johanna Fredrika Liliuksen kanssa. Johanna Fredrika eli miehensä kuoleman jälkeen leskenä peräti 41 vuotta ja tuli haudatuksi Tarvasjoen kirkon viereen miehensä kanssa samaan paikkaan. Massiivisen muistomerkin juurelle on haudattu myös Karlin ja Johannan lapsia; Paulina, Maria Lovisa, Paul Alfrid ja Karl Vilhelm. Lisäksi haudassa lepää Johanna Liliuksen vuonna 1817 syntynyt sisko Eva Lovisa.

Johannan ja Evan isä oli siis Vampulan kappalainen Fredrik L. ja äiti Johanna Margareta Krook.






Lindfeldt Lilius Tarvasjoki

Tarvasjoen ystävyyskunnasta

Tarvasjoen virolaisen ystävyyskunnan, Novan, merkittävin kulttuurillinen nähtävyys on noin vuonna 1750 rakennettu puinen kirkko. Kirkkorakennus on pyhitetty Pyhälle Olaville. Tämän lisäksi Virossa on vain kaksi tälle norjalaiselle pyhimyskuninkaalle omistettua kirkkoa.

Vaatimattoman kokoisen rakennuksen erikoisuuksia ovat puinen ratasristi 1800-luvulta ja vuodelta 1836 oleva lasinen alttaritaulu. Nämä molemmat ovat koko maata ajatellen ainutlaatuisia.

Novan seurakunta on pyrkinyt restauroimaan hautausmaan vanhoja takorautaisia muistomerkkejä ja sijoittanut niitä uudelleen kirkkomaalle. Pyhän Olavin kirkko muodostaakin syrjäiselle sijainnillaan herkän kokonaisuuden, joka tekee satunnaiseen ohikulkijaan rauhoittavan vaikutuksen.

Hautausmaalla on muistomerkki myös vuoden 1918 vapaussodassa kaatuneille novalaisille.

Estonia Nova vald kirik

Tarvasjoen nykyisestä kirkkorakennuksesta

Euran l. nykyisen Tarvasjoen saarnahuonekunnan kirkonkokous päätti toukokuun lopulla 1774 kappelin silloisen kirkon olevan niin huonossa kunnossa, että se olisi purettava ja tilalle rakennettava kokonaan uusi.

Marttilan eli emäseurakunnan pitäjänapulainen Gabriel Haberfelt sai tehtäväkseen hankkia tuomiokapitulilta luvan tähän yritykseen. Asiassa ei kummankaan osapuolten taholta viivästelty ja jo vajaan kuukauden kuluttua, täsmälleen 25.6.1774 tuomiokapitulilta tuli myönteinen päätös.

Euran kappeliseurakunta ei ollut aivan yhtä nopea omissa päätöksissään ja vasta kolme vuotta myöhemmin, alkusyksystä 1777, sai asia jatkoa. Tuolloin kirkonkokous päätti seuraavaa;

A) Rakennusmestariksi otettaisiin turkulaisen kirkonrakentaja Antti Piimäsen poika, kirvesmies Mikkeli Hartlin, jolle maksettaisiin rahana 500 kuparitaalaria kirkonkassasta sekä kappa rukiita, kakku ja juusto joka talolta plus kyydit Euran ja Turun välillä

B) Hyväksyttiin Hartlinin tekemät piirustukset

C) Laittaa kirkon pituudeksi 12 syltä ja leveydeksi 5,5 syltä

D) Ottaa kirkonrakennuksen osakkaiksi ne Liedon emäseurakunnan kylät, joiden asukkaat ennenkin olivat käyneet Euran kappeliseurakunnan jumalanpalveluksissa ja varata näille tarvittavat penkit

E) Lähettää kirkon piirustukset tuomiokapitulin kautta Hänen Majesteettinsa vahvistettaviksi

F) Rakentaa kivijalka vielä samana vuonna, ajaa puutavara paikalle talven aikana ja rakentaa itse kirkko vuoden 1778 keväällä, mikäli Hänen Kuninkaallinen Majesteettinsa olisi siihen mennessä vahvistanut piirustukset

G) Laittaa kirkkoon kolme lehteriä.

Eräiden isäntien saamattomuuden takia puukuormia ei tullut tarpeeksi talven 1777-78 aikana, joten kirkko valmistui vasta vuonna 1779. Tämä kirkko palvelee yhä Tarvasjoen seurakuntaa ja on samalla muisto kustavilaisen ajan arkkitehtuurista sekä Piimäsen suvun tunnustetusta ammattitaidosta. Mikkeli Hartlin rakensi tämän kirkon lisäksi ainakin Pöytyän, Yläneen ja Säkylän kirkot sekä Kosken Tl kellotapulin.

Eräs tapaus vuodelta 1746

S. G. Elmgren kertoo vuodelta 1857 peräisin olevassa Marttilan Karinaisten Kosken ja Tarvasjoen historia -kirjasessaan harvinaisesta tapauksesta Tarvasjoen kirkossa vuonna 1746. Tuolloin oli vielä käytössä nykyistä edeltävä kirkkorakennus.

Tekstin on alkuperäisestä ruotsinkielestä suomentanut Esko Hallanheimo - originaalin oli herra Elmgren löytänyt tuolloin 150 vuotta sitten kirkonarkistosta.

"Virren 95 viimeisen säkeistön aikana tuli kirkkoherra kappalaisen kanssa sakaristosta ja heti heidän jäljessään seurakuntaan hakeutuvat Ivan Gusminsin ja hänen jälkeensä lautamies Johan Julla Halikkolasta ja kuudennusmies Johan Mikkola Hongistolta. Sitten kirkkoherra virkaveljensä kanssa astui alttarille, kun taas esiteltävä ja todistajat eli kummit jäivät seisomaan alttarikaiteen ulkopuolelle.
Kirkkoherra piti lyhyen puheen seurakunnalle psalmin 117 johdolla rohkaisten kaikkia kiittämään ja ylistämään Herraa esilläolevan asian johdosta, jonka jälkeen seurakuntaan otettava teki uskontunnustuksen julkisesti lukemalla Athanasiuksen tunnustuksen ja sai uuden nimen Johan Kustaanpoika kirkkoherran ja kappalaisen käsien päällepanemisella. Sen jälkeen tilaisuus päättyi Herran siunaukseen ja virteen 150."

Kyse oli siis kreikkalaiskatoliseen kirkkokuntaan kuuluneen henkilön ottamisesta luterilaisen seurakunnan jäseneksi. Muutama vuosi tuon edellä kuvan tapahtuman jälkeen eräs ranskalainen opettaja kastettiin myös luterilaiseksi samoin kuin pari venäläistä.

Häiden viettämisestä

Juhannus on aivan kohta ja niinpä olen tähän kopioinut S.G. Elmgrenin vuonna 1857 julkaisemasta "Marttilan, Karinaisten, Kosken ja Tarvasjoen Historia vuodelta 1857" kirjasesta hieman tietoja entisaikain häiden vietosta ao. seudulla. Tekstin on alkuperäisestä ruotsinkielisestä versiosta suomentanut Esko Hallanheimo. Julkaisua myydään Tarvasjoen kunnantalolla.

Häitä vietetään tavallisesti kaksi päivää ja jatkona seuraa vielä tupaantuliaiset. Sulhanen vierasjoukon kanssa matkaa morsiamen kotiin kovaäänisen musiikin soidessa ja perinteeseen kuuluu, että ken tahansa kohtaakin matkueen, on kestittävä paloviinalla tai vastaavalla koko hääsaaton seisahtuessa.

Morsian koristetaan kaikin tavoin ja sen suorittavat siihen kykenevät morsiamen pukijat eli kaaset. Häämusiikkia soitetaan tavallisesti kahdella viululla ja klarinetilla, tanssitaan polkkaa ja katrillia.

Kutsumattomia kuokkavieraita eli nurkkafyrrejä tulee runsaasti. Vihkiminen ja lapsen kastaminen suoritetaan nykyään sangen harvoin kirkossa.

Toisaalla kirjasessa kerrotaan, että nuoret miehet joutuvat osaksi etsimään morsmaikkunsa lähipitäjistä, koska tyttöjä ei kotiseudulla ole riittämiin. Ajanjaksolla 1795-1855 seudulla oli naisia noin 4,5% enemmän kuin miehiä. Herra Elmgrenin mukaan tämä tilanne on melko poikkeuksellinen moneen muuhun alueeseen nähden.





Tarvasjoki Elmgren Marttila

Tarvasjoen hautausmailta

Tarvasjoen seurakunta on viime vuosina kunnostautunut erinomaisella tavalla vanhan kulttuuriperinnön vaalimisessa.

Krimin sodan aikainen, venäläinen sotilashautausmaa kunnostettiin muutama vuosi sitten yhdessä kunnan kanssa. Samalla paikka sai asianmukaisen opastaulun. Venäläisten sairauteen kuolleiden sotilaiden viimeinen leposija on Härkätien varrella, Tarvashovin vapaa-ajankeskuksen alapuolella.

Kirkon parkkipaikalla voi yhä nähdä kiviaidassa riimuja, joihin hevoset aikoinaan kiinnitettiin kirkonmenojen ajaksi.

Sokerina pohjalla on useiden 1800-luvulta peräisin olevien takorautaisten hautamuistomerkkien kunnostus. Eräs niistä on jopa siirretty taannoin vihitylle hautausmaan laajennusosalle. Useimmissa seurakunnissa vanhat hautamerkit tuntuvat olevan ongelmajätettä, mutta toisinkin voi siis olla.

Tarvasjokea

Tarvasjoen läpi virtaavat sekä Paimionjoki että Tarvasjoki. Jälkimmäinen muodostaa aivan keskustaajaman tuntumassa kauniin putouksen, jonka alapuolella on ollut ikiaikainen kahluupaikka Härkätien kulkijoita varten.

Samasta paikasta alkaa Kotiseutuyhdistyksen vuosi sitten avaamana, joen rantamaisemia kulkeva luontopolku. Sen varrella on pieniä esittelytauluja, joissa kerrotaan alueella elävistä kasveista ja eläimistä.

Putouksen alapuolella on pidetty myös suuret laulujuhlat 1920-luvulla. Tätä varten rakennettiin tilapäiset katsomo sekä esityslava.

Gustaf Mauritz Armfelt - juhlanäytelmä tulossa!

Juvankoski

Paimionjoessa sijaitsee Juvankosken putous, joka on padottu 1900-luvun puolivälin jälkeen. Koskessa on kotiseutuneuvos Kalervo Mäkisen tutkimusten mukaan sijainnut Suomen ensimmäinen paperitehdas. Tämä olisi tapahtunut paria vuotta aiemmin kuin yleisesti vanhimpana pidetyn Pohjan pitäjän Tomasbölen paperimyllyn rakentaminen.

Piispa Juhana Gezelius vanhempi oli nimittäin perustanut Turun tuomiokirkolle oman kirjapainon ja kutsunut asiantuntijaksi saksalaisen Bertil Oberhärin. Tämä olisi sitten kokeillut oman paperin tuotantoa jossakin Marttilan silloiseen emäpitäjään perustetussa paikassa. Tämä olisi käytännössä tarkoittanut nimenomaan Juvankoskea.

Nykyisellään koski on mahtava näky porttien ollessa auki. Padon toisessa reunassa (ei kuvassa) on näkyvissä uittoputki, jota myöten vielä 1970-luvun alussa tukkeja uitettiin alavirtaan. Kuvan oikean laidan metallinen putki johtaa koskessa olevaan voimalaitokseen.

Virola

Tarvasjoen Euran kylän liepeillä oli jo 1700-luvun lopulla Virolan torppa. Torppareina mainitaan mm. Mats Christersson, Johan Michelsson ja Anders Danielsson vuosien 1792-1855. välisenä aikana.

Virolan torpan suurimpia hetkiä lienee ollut 28. päivä toukokuuta vuonna 1844, jolloin veljekset Johan ja Henrik menivät tuplahäissä naimisiin Tuorilan Vanhatalon tyttärien, Maria Kristina ja Ulrika Henriksdotterien kanssa.

Tarvasjoen Killalan kylässä on myös sijainnut samanniminen torppa.
Myöhemmin Virolasta muodostui oma maatila ja 1980-luvulla alueesta rakentui moderni omakotialue.

Virolan vanha päärakennus on jo kauan seissyt tyhjänä. Kunta onkin päättänyt purattaa rakennuksen, joten tässä pieni muisto katoavasta menneisyydestä.

R. Saarinen Turusta on ystävällisesti toimittanut seuraavia lisätietoja;

Virolan viimeisen torppariperheen,Antti Danielinpoika ja Anna Liisa Heikintyttären vanhin v.1850 syntynyt tytär Maria Sofia vihittiin 15-vuotiaana 12.4.1866 Matti Vilhelm Matinpojan kanssa,joka oli Liedon
Kaurinkosken Etutalosta. Heille syntyi 4.12.1869 poika nimeltään Anders Vilhelm. Hänet tunnettiin myöhemmin Antti Mikkolana,tuomari ja kansanedustaja sekä Turun Sanomien perustajana.

Hänestä on Raimo Vahteran kirjoittama laaja elämänkerta Turun Sanomien
100-vuotisnumerossa 2.1.2005.

Tarvasjoen suurmies - kreivi Armfeldt

Kustaa Mauritz Armfeltin syntyi nykyisen Tarvasjoen kunnan Juvan kartanossa maaliskuun viimeisenä päivänä vuonna 1757. Hänen isänsä oli paroni, vapaaherra Magnus A. ja äitinsä Maria Wennerstedt.


Kustaa Mauritzin elämänvaiheet on kuvattu eloisasti lukuisissa eri kirjoissa. Hänen merkittävä roolinsa Suomen historiassa tiedostettu ja hänen persoonaansa on tulkittu monin tavoin.



Eräänlaisena yhteenvetona koko urasta voisi todeta, että "hän oli ainoa suomalainen, jonka kuolemaa Venäjän keisari on itkenyt".



Kukaan meistä ei kuitenkaan synny merkkihenkilönä. Kevättalvisena päivänä vuonna 1757 Juvan kapteeninpuustellissa syntynyt poika sai joka tapauksessa mielenkiintoisen alun elämäntaipalelleen. Huhtikuun ensimmäisenä päivänä, vain päivän kuluttua syntymästä, pidettiin kartanossa jo kastajaisia.


Kummeiksi tämä tuleva suurmiehemme sai neljä naista. Tämä ehkä yllättäväkin seikka ansaitsee mielestäni tulla esitellyksi. Kesän korvalla Tarvasjoen kotiseutumuseossa avattavaa Armfelt -näyttelyä varten kävin Turun maakunta-arkistossa ottamassa kopion Marttilan seurakunnan mikrofilmistä JK196. Siitä löytyi tämä oheinen aukeama, josta toisessa kuvassa on suurennettu Kustaa Mauritzin kastemerkintä.






Huom; suurempi kuva on muodostettu kahden eri A4-arkin skannaustuloksesta yhdeksi kuvasti. Samalla kuvaa on hieman rajattu ja oikean puoleista sivua suoristettu.

Seuraavassa kastemerkinnän tulkinnassa on saatu korvaamatonta apua Terhi Arpalahdelta!


hr Capit: för Lif Drag: Reg: och Masku compag:högvälb: Baron Magnus Armfelt, fru Maria Wennerstedt = Henrirakuunarykmentin Maskun komppanian kapteeni, jalosukuinen herra paroni Magnus Armfelt, rouva Maria Wennerstedt


Kummien osuus on osaksi hyvin sekava, mutta tulkittavissa.


Testes:


??skan ifrån Åbo fru B? Lovisa Armfeldt
?ll adjutanskan Rehbinder ifrån Ingois
och ? fru Brigitta Margaret Cedersparre
Jung: Otteliana Armfeldt ifr: ?ukisp?
? Klinki ifr: Pojo


Eri lähteistä koostetun tiedon perusteella identifioidaan kummeiksi seuraavat henkilöt;

Lovisa Sophia Armfelt Turusta, jonka puoliso oli Hovioikeuden kanslisti Carl Gustaf Brunow
Brita Margareta Cedersparre Liedoin Ingoisten kylästä, jonka puoliso oli paroni Berndt Johan Rehbinder
Nuori rouva Otteliana Armfelt Turusta, jonka puoliso oli tehtailija Sierks
Klick Pohjan pitäjästä


Viimeksi mainittu tarkoittanee Pohjan pitäjässä asunutta Carl Gustaf Klickiä ja hänen vaimoaan Maria Armfeldtiä. Maria A. oli syntynyt 1727 ja hänen isänsä Gustaf A. oli taasen syntynyt 8.2.1701 Inkerinmaan Hatsinassa. Näin ollen kyseessä oli Magnus Armfeltin sisar ja pienokaisen täti.
Alin kummimerkintä jättää epäselväksi oliko paikalla todellakin Maria vain hänen puolisonsa luutnantti Klick. Pidän luultavampana, että lapsen kummina oli nimenomaan Maria A.




Huomiota herättää se, että kastekirjassa lapsen etunimenä on pelkästään Gustavus. Kreivi Armfeldt olikin ottanut itse myöhemmällä iällä käyttöön Mauritzin.


Armfelt Tarvasjoki Wennerstedt

Tarvasjoen Kotiseutumuseo

Kotiseutumuseo

Vanha viljamakasiini on saanut Tarvasjoen uudelta kirkkomaalta arvokkaan paikan ja toimii pitäjän kotiseutumuseona. Museo on avoinna kesäisin ja joka vuosi näyttely on koottu eri teeman ympärille perusesineistöä täydentäen.

Vuonna 2005 olivat vuorossa hakkapeliitat ja viime vuonna Amerikan siirtolaiset, joita Tarvasjoeltakin lähti valtameren yli kymmeniä paremman elämän toivossa.

Näyttelyiden, kuten niin monien muidenkien yhdistyksen historiaan liittyvien aktiviteettien primus motorina on ollut vuodesta toiseen kotiseutuneuvos Kalervo Mäkinen.

Osoituksena pienen paikkakunnan yhteen hiileen puhaltamisesta vuoden 2006 keväällä makasiini sai uuden maalikerroksen kunnan ja Lions Clubin ansiosta.

Kesän 2007 teemana on pitäjän oma suurmies, Kustaa Mauritz Armfelt. Hänen syntymästään tuli 31.3 kuluneeksi 250 vuotta. Pysy kuulolla, kerromme näyttelyn avautumisesta piakkoin!